Tervanpoltto ja tervavene
Vielä 1800 – luvun loppupuolella Tuupalan tilalla poltettiin tervaa. Kun nimismies Markkanen möi osuuteensa Tuupalasta vuonna 1878 kauppias Kainulaiselle, jäi hänelle mm. seuraavana kesänä ruukattavan tervaruukin puolisko sekä kolopuut. Tuupalassa asuneet kauppiaat välittivät tervaa Ouluun.
Tuupalan museon pihassa katoksessa on tervavene tervatynnyreineen.
Kuva: Tervavene oli alun perin Kajaani Oy:n omistuksessa. Vene oli vuonna 1936 Kainuun museoyhdistyksen hallussa ja sitä säilytettiin Kuhmossa Kajaani Oy:n tontilla. Vene siirrettiin vuonna 1956 Tuupalaan. Kainuun museoyhdistys lahjoitti tervaveneen Kuhmon kaupungille Tuupalan museolle 17.7.1990. Tervavene on valmistettu niittaamalla ja läntiseen tapaan laudat ensin -periaatteella.
Tervanpoltto Kuhmossa
Tervanpoltto alkoi Kuhmossa 1700 -luvun lopulla. Kuhmo oli 1800-luvun lopulla ja 1900 -luvun alkuvuosina Suomen kaupallisen tervanpolton keskus. Tuotanto hiipui heti 1900 -luvun ensivuosien jälkeen. Laivanrakennuksessa teräslevyt syrjäyttivät lankut ja purjelaivojen väistyminen vähensi takilan tervaukseen tarvitun kyllästysaineen menekkiä.
Tervansoutumatka Ouluun
Kuhmosta tervaa soudettiin Ouluun ja myöhemmin Kajaaniin tervaveneillä. Aluksi perkaamattomista koskista pystyi kuljettamaan vain neljän tynnyrin lasteja. Myöhemmin tervaveneeseen mahtui noin 25 tervatynnyriä, jotka painoivat kukin noin 150 kiloa.
Soutajat istuivat keulassa ja perässä käyttäen airoja. Veneen perässä oli perämiehen paikka vitsasrenkaalla kiinnitetyn suuren, leveälapaisen melan vieressä. Myötätuulella ja varsinkin Oulujärvellä nostettiin suuri raakapurje, muulloin soutajat soutivat kaikin voimin. Toinen soutajista oli usein nainen, joka toimi kokkina. Matka Kuhmosta Ouluun ja takaisin kesti pari viikkoa, vastatuulella neljäkin.
Vaarallisimmissa koskissa veneitä ohjasivat valantehneet perämiehet säädetystä maksusta. Oli koskia, joita ei laskettu. Silloin tavarat kuljetettiin maitse kosken ohi. Perämies ja soutajat laskivat veneen kosken ohi.
Koskia ylös veneet sauvottiin tai vedettiin köysillä rannalta käsin. Joskus käytettiin hevosiakin, jos maantie kulki virran vartta. Esimerkiksi Pajakkakoskessa oli möljä eli kiveys, joka helpotti veneen vetämistä.
Kuhmolaisia tunnettuja tervapolttajia ja -soutajia olivat:
- Matti Huotari Lentuan Kotaniemestä
- Erkki Mikkonen Vepsän Törmästä
- Antti Heikkinen Korpisalmen Harakkavaarasta
- Kalle Heikkinen Sylväjän Sintiöstä
Tervavene
Kuhmolaisen tervaveneen keskimitat:
- pituus 10 – 14 m
- leveys noin 120 cm
- syvyys yli 1 m (noin 60 cm ilman lisälaitoja)
Kuormitetun veneen laidat olivat keskikohdalta vain pari senttimetriä vedenpinnan yläpuolella. Ylimpään kiinteään laitaan kiinnitettiin ns. varppeet eli lisälaidat, jotka sidottiin vitsaksilla. Veneen palatessa tyhjänä kotiin poistettiin varppeet.