Rajaseudun muistot -hankkeen blogitekstit
Kuhmolainen ruokaperinne elää
Lauantaina 4.7. pidettiin torilla Rönttösen rypytyksen MM-kisat ja samalla vietettiin kuhmolaisen ruoan juhlaa. Kuhmolainen ruoka selkeästi kiinnostaa, koska tapahtuma veti paljon ihmisiä.
Rajaseudun muistot -hankkeen tavoitteena on tehdä paikallista kulttuuriperintöä näkyväksi kokoamalla ja tallentamalla kuhmolaista muistitietoa ja perinnettä ja hyödyntämällä sitä eri tavoin alueen kehittämisessä. Kerättävään tietoon kuuluu myös ruokaperinne. Rajaseudun muistot oli mukana järjestämässä lauantain tapahtumaa.
Hankkeellamme oli oma pisteensä torilla, jossa esittelimme ja keräsimme kuhmolaisia perinteisiä ruokalajeja. Pisteellämme oli esillä hankkeen keräämiä tekstejä ruokamuistoista, pari Kainuun ruokaperinteestä kertovaa kirjaa selattavaksi, Kuhmon kartta, johon sai laittaa itselle tuttuja ruokalajeja paikoilleen.
Lisäksi hankkeessa kesän ajan viestinnän harjoittelussa oleva allekirjoittanut teki käännettävät kortit, joilla pystyi tutustumaan nykyään vähän oudompiinkin kuhmolaisiin ruokalajeihin. Korteissa luki edessä ruokalajin nimi ja takaa löytyi selitys. Kuten odotettua, joidenkin ruokalajien selitykset herättivät jonkin verran erimielisyyksiä. Näin isossa pitäjässä kuin Kuhmo samalla ruualla voi olla monta nimeä ja samalla nimellä taas monta hyvinkin erilaista reseptiä.
Torilla mukanamme olleet keskustelunaloittaja –kortit. Kuva: Tiia Huotari
Torilla kävijät kertoivat mielellään itselle tuttuja ruokia, ja myös olivat kiinnostuneita niistä, joita eivät olleet kokeilleet. Kartalle post-it lapuilla asetetuista ruoista yleisimmäksi ilmeni, kuten voi arvatakin, pottumaito. Tämän jälkeen pian perässä seurasivat talkkuna ja pottupuuro. Pottumaito kuitenkin päihitti nämä ylivoimaisesti ruokana, jota ihmiset tekevät ja syövät edelleen. Korteissa olevista ruoista eniten kysymyksiä taas herättivät kolikkopotut ja sanki, eli jauhoteos.
Kuhmolaisen ruokavalion muutos
Oma lapsuuden ruokavalioni 2000-luvulla syntyneenä on päälle päin melko samanlainen kuin kuhmolaisen yleensä on pitkään ollut, lihaa ja perunaa. Meidänkin kotona syötiin ja syödään edelleen kuhmolaisten rakastamaa pottumaitoa. Muita perinteisiä ruokalajeja elämässäni ovat olleet jätkänjuusto, pottulaatikko, lihakastike ja –liemi ja erilaiset keitot ja riisipiirakat. Kotonani tehdään lanttukukkoa ja joskus kauan sitten pottupuuroa, mutten itse ole syönyt sitä paljoakaan, koska se ei pienenä kuulemma kelvannut minulle. Olin melko nirso lapsi, mutta “peruna ja liha” -formaatin ruoka kelpasi aina. Ehkä kyseessä ovat kuhmolaiset geenit, ehkä asia johtuu vain siitä, että siihen totuin jo pienenä.
Mitä pidemmälle lapsuuttani pääsin, sitä enemmän ruoka ns. “modernisoitui”, monipuolistui ja vaikutteita otettiin esimerkiksi kouluruoasta. Esimerkiksi pasta on ollut ruokavaliossani alusta alkaen kuhmolaisemman perunan ohella. Nyt kesällä perinteitä käsittelevässä hankkeessa työskennellessäni olen huomannut, että vanhempieni sukupolven ruokavalio on Kuhmon maaseudulla ollut melko erilainen kuin omani. Minun lapsuudessani ei ole syöty talkkunapuuroa tai leipäkeperrystä, tai tehty muita teoksia kuin riisipiirakoita. Muikkujen syönti on jäänyt vähälle ja itse pyydettyä kalaa ei ole syöty oikeastaan muussa muodossa kuin paistinpannulla paistettuna. Vanhempani ovat syöneet lapsena erilaisia vellejä, mitä itse olen naperona syönyt vain ollessani kylässä jossain.
Yhden tai kahden sukupolven aikana on tapahtunut melko suuriakin muutoksia, pitkälti varmaan sen takia, että tietämys ravitsemuksesta on parantunut ja monipuolisempi valikoima aineksia on saatavilla suoraan kaupan hyllyltä. Ruoan monipuolistuminen ei ole yhtään huono asia, mutta on harmi jos perinteiset ruokalajit unohtuvat. Torilla ihmisiä lauantaina jututtaessani huomasin, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, ihmiset, jotka kertoivat tekevänsä perinteisiä ruokalajeja kotona, olivat pitkälti vähän vanhempaa kansaa. Oman ikäluokkani ihmiset olivat harvemmin syöneet suurinta osaa esitteillä olleista ruoista, kuten en myöskään minä.
Perinneruoan tuominen nykypäivään
Perinteisten ruokalajien ei tarvitse jäätyä 1900-luvulle, vaan ihan hyvin niitä voi halutessaan soveltaa paremmin nykyajan makuun soveltuvaksi. Eivät peruna ja lanttukaan ole olleet kuhmolaisessa ruoassa ikuisesti, ruoka on muuttunut ja kehittynyt saatavilla olevien ainesten mukaan ennenkin, vaikkakin muutos on saattanut olla hitaampaa. Esimerkiksi nauris oli ennen hyvin yleinen, mutta on tullut niiden syrjäyttämäksi lähes kokonaan. Hankkeen toiveena on, että perinteiden jatkumo ei katkea.
Kuva: Eljas Määttä
Kuhmolaisten ruokalajien ainesosat ovat yleensä helposti saatavilla, ja siksi kehotankin kokeilemaan kaikkia niistä mitkä vähänkään kiinnostavat tai joita on ikävä omasta lapsuudesta. Yleensä ruoat ovat aika yksinkertaisia, ja kelpaavat todennäköisesti myös lapsille. Kirjastosta löytyy useita kirjoja kainuulaisesta ruokaperinteestä, ja todennäköisesti sukulaisesi tai tuttusi jakavat kyllä mielellään omia reseptejään.
Voi herätä ajatus, että maistuvatkohan vanhan ajan ruokalajit miltään tai ovatko ne terveellisiä. Ruokailutottumukset kehittyvät. Miksi ei siis ruokakin voisi? Ennen maun tuomiseen käytettiin suolaa, voita ja ehkä pippuria, nykyään valikoima eri mausteista on niin laaja, etten tässä lähde niitä luettelemaan. Samoin vihanneksia tai vaihtoehtoisia proteiininlähteitä saa nykyään hyvin paljon suoraan kaupasta eikä niitä tarvitse itse kasvattaa, jos tahtoo kokeilla muokata tuttuja ruokalajeja.
Perinteiset ainekset ovat monesti myös terveellisiä. Kaikki tietävät, että marjat ovat vitamiinipommeja. Kuhmolaisessa keittiössä hyvin yleinen ruis on erittäin kuitupitoinen. Juurekset, kuten nauris, lanttu ja porkkana ovat hyviä lähteitä vitamiineille, erityisesti C-vitamiinille. Järvistä saadut kalat maistuvat hyvältä ja ovat myös mm. proteiinin, D-vitamiinin ja omega-3-rasvahappojen lähteitä. Paikallinen ruoka on hyväksi sekä ympäristölle että kunnan taloudelle.
Onko sinulla ruokamuistoja tai reseptejä, jotka tahtoisit jakaa? Voit vastata alla olevaan lomakkeeseen.
Webropol:
Teksti: Tiia Huotari
Rajaseudun muistot -hanke
Rajaseudun muistot –hanke (317 978) on osa Kuhmon kaupungin kirjallisuuskaupunkityötä, ja sen toteuttavat Kuhmon kaupungin elinkeinotoimi sekä Kuhmon kaupunginkirjasto/kulttuuritoimi yhteistyössä paikallisten yhdistysten kanssa. Hankkeen päätoteuttaja on Kuhmon kaupunki. Elävä Kainuu LEADER ry rahoittaa hanketta Euroopan maaseuturahastosta. Hankkeen toteutusaika on 1.4.2025 – 31.3.2027.
Yhteystiedot:
Marjukka Piirainen
projektipäällikkö
040 832 5387
marjukka.piirainen@kuhmo.fi
Tiia Huotari
harjoittelija
0404842891
tiia.h.huotari@kuhmo.fi
Hankkeen sivu: https://www.kuhmo.fi/tyo-ja-yrittaminen/elinkeinopalvelut/hankkeet/rajaseudun-muistot-hanke/
