Uutta virtaa -matkablogi: Tanska 2025

Matkalle lähdimme keskiviikkona 2.4., kävimme seuraamassa koulun arkea yhteensä neljänä päivänä: torstaina ja perjantaina sekä seuraavan viikon maanantaina ja tiistaina, ja palasimme 10.4. torstaiksi maata pitkin matkustaen kotiin Kuhmoon. 

Halusimme matkalla testata ekologisempaa maata pitkin kulkevaa matkustustapaa. Koska aikataulut eivät kuitenkaan antaneet periksi, emme voineet matkustaa molempiin suuntiin maata pitkin, mutta pyrimme käyttämään koko matkalla mahdollisimman paljon julkisia maata pitkin kulkevia kulkuneuvoja. Lensimme ainoastaan Helsingistä Kööpenhaminaan, muut matkat kuljimme bussilla, junalla tai laivalla (laivaa ei tosin lasketa vihreän matkustamisen muodoksi). 

 

Maata pitkin matkustamisessa on ekologisuuden lisäksi myös se hyöty, että matkan varrella ehtii nähdä ja kokea paljon enemmän kuin lentokenttien odotusauloja. Tällaista matkustamista varten täytyy tosin ottaa sellainen sopivan joustava “matka on päämäärä” -asenne, sekä riittävän helposti kuljetettavat matkatavarat.

 

Pohdiskelimme matkan aikana kysymystä, miten sama matka maata pitkin voisi toimia oppilasryhmän kanssa. Tässä muutamia ajatuksia siitä:

• Siirtymät kulkuvälineestä toiseen olivat varsin leppoisia, toki jokainen vaihto lisää riskiä, että joku oppilaista lähtee omille teilleen.
• Jos matkalla tulisi isompia vastoinkäymisiä (esimerkiksi junayhteyksien perumisia), niin oppilasryhmän paimentaminen voisi olla haastavaa, sekä isommalle ryhmälle uuden kulkuvälineen hankkimisessa voi olla kommervenkkinsä. Tästäkin kyllä kuitenkin todennäköisesti selvittäisiin. Budjettia pitäisi kuitenkin olla sen verran, että olisi varaa hätävararuokailuihin, jos vaikkapa junaa jouduttaisiinkin odottamaan poikkeuksellisen kauan.
• Oppilaat pitäisi valmistaa siihen, että he uskaltavat itsenäisesti toimia esimerkiksi asiakaspalvelutilanteissa vierailla kielillä, koska opettaja ei voi toimia kaikissa hetkissä tulkkina.
• Matka olisi lentämiseen verrattuna toki ajallisesti pitkä, mutta antaisi oppilaille kokemuksen siitä, että maata pitkin on mahdollista päästä myös Keski-Euroopan suuntaan. Lisäksi matkalla ehtisi nähdä monenlaisia maisemia, ja myös lentopelkoiset pystyisivät lähtemään mukaan.
• Tietysti tällainen maata pitkin tehtävä matka olisi myös hyvä tapa opettaa ekologista elämäntapaa ja matkustamista.

 

Yleiskatsaus Næsby Skolesta

Vierailukohteemme yksi Odensen kaupungin julkisista kouluista, Næsby Skole, on yhtenäiskoulu, joka kattaa luokat 0-9. Koulu on keskikokoinen koulu Næsbyn kaupunginosassa, joka vaikutti hyvin perinteiseltä omakotitaloalueelta. Koulussa on joka vuosikurssilla kaksi rinnakkaisluokkaa (A ja B) ja noin 420 oppilasta. Opettajia on noin 40. Koulunkäynninavustajia vain muutamia ja he ovat lähtökohtaisesti resursoituina alemmille luokille.

 

Oppilaiden ryhmät säilyvät 1.-9.-luokkien ajan samoina, niitä ei lähtökohtaisesti lähdetä sekoittamaan. Tämä jatkuvuus näkyi useassa luokassa hyvänä ryhmähenkenä ja välittömänä kanssakäymisenä oppilaiden ja opettajien välillä. 

 

Lukujärjestyksissä torstai on varattu päiväksi, jolloin kukin luokka keskittyy vain yhteen aineeseen. Tuntijaossa ylipäätään tavoitellaan sitä, että luokille tulisi mahdollisimman vähän opettajavaihdoksia niin päivän aikana kuin lukuvuosienkin välillä. Samaa opettajaa (ja ainetta) voikin olla vaikka neljä oppituntia päivässä. Tämä koulupäivien rauhoittamiseen tähtäävä kokeilu oli tänä vuonna uusi ilmiö ja sen vaikutuksista oppimistuloksiin ja kouluviihtyvyyteen ei vielä osattu sanoa mitään. Samalla testattiin myös sitä, että rinnakkaisluokilla olisi sama lukujärjestys, mikä mahdollistaa saman aineen opettajien yhteistyön luokkarajojen yli.

 

Seurasimme esimerkiksi seitsemännen luokan neljän oppitunnin mittaista matematiikan tuntia. Ensimmäinen kolme varttia oppilaat kuuntelevat opetusta tarkkaavaisesti, eikä viittaaminen jäänyt vain luokassa muutaman harteille. Tehtävien tekemistä varten oppilaat asettuivat itse valitsemiinsa tasoryhmiin. Käytännössä näistä ryhmistä opettaja ehti auttaa pääasiassa vain heikoimpia oppilaita, joten keskitason osaajat ja ylöspäin eriyttämistä kaipaavat jäivät vaille huomiota. Taululle voi käydä kirjoittamassa oman nimen “Ope auta minua” -listaan, mutta sen läpikäymiseen opettaja ei heikoimpien oppilaiden luota ehdi. 

 

Käytännössä kaikki oppilaat ovat yhtenäiskoulussa samassa rakennuksessa. Vain eskarit ovat koulun pihapiirissä olevassa omassa pienemmässä rakennuksessaan; 1.-4.- sekä 5.-9.-luokat on jaettu koulun sisällä eri siipiin, joita yhdistää käytäväsilta, jota oppilaat käyttivät sujuvasti molempiin suuntiin. Kussakin kerroksessa on 1-2 eri luokka-asteen luokkia, ja samalla luokka-asteella olevien luokkatilat voi yhdistää vetämällä parit haitariovet sivuun. Koulussa jokaisella luokkaryhmällä on oma kotiluokka ja opettajat kiertävät luokissa opettamassa. Tämä mahdollistaa näkyvästi ainakin sen, että luokkatilasta tulee kunkin luokan oikeasti oma, persooniensa näköinen tila mm. luokkaovikilpailujen myötä. Yhteisessä käytössä olevia luokkatiloja ovat taide- ja taitoaineiden (kotitalous, kuvataide, kädentaidot, musiikki) luokat sekä luonnontieteellisten aineiden tilat. 

 

Opettajilla on kotiluokan sijaan omat työpisteet erillisissä jaetuissa työhuoneissa, joissa he säilyttävät myös materiaalejaan ja muita opetusvälineitään.  Erillisen opettajainhuoneen tai siis virkistystilan ovi on aina auki, sitä vastapäätä olevaan kansliaan pääsee milloin vain ja rehtorin huone on kanslian yhteydessä lasiseinän takana. Koulun aikuiset ovat täten helposti saavutettavissa yhdestä ja samasta paikasta. 

 

Luokkien lisäksi eri kerroksista löytyy myös muutamia ryhmätyöhuoneita, joihin oppilaat voivat mennä työstämään tehtäviään. Myös käytävillä on useita pöytä- ja tuoliryhmiä (kapeammilla käytävillä seinille taitettavia!), jotka toimivat työskentelytiloina. Oppilailla on käytössään myös koulun oma, sympaattinen ja laaja kirjasto, jossa on kattavasti tuoreita ja vanhempia nuorten- ja lastenkirjoja. Ylipäätään opetuksessa käytettiin paljon eri tiloja luokkahuoneen ulkopuolella, harvoin oppilaat jäivät työstämään itsenäisiä tai ryhmätyötehtäviä luokkaan. 

 

Jos pata menee jumiin, on koulun tiloihin ympätty monta eri vaihtoehtoa oman olotilan vakaannuttamiseen. On rauhoittumistilaa, johon saa pimeyttä ja mahdollisuuden koteloitua omiin oloihin, ja on tyynyhuonetta, Lego-huonetta (koska Tanska) ja Wii-pelihuonetta. 

 

 

Koulua ympäröivällä välituntialueella on tauoilla kunnon mayhem: palloja lentää ja boffereilla paukutellaan. On erilaisia urheilukenttiä, juoksua, keinumista ja puuhun kiipeäviä junioreita. Koulun pihalla on myös leikkimökki ja hiekkalaatikoita, joiden kautta jotkut oppilaista koittivat kaivautua jonnekin toiseen maahan saakka. 

 

Silmiinpistävä ero omaan kouluarkeemme löytyy siitä, että puhelimia ei ole näkyvillä. Ylemmät luokka-asteet tuovat nimittäin kännykkänsä päivän alussa luokan nurkassa sijaitsevaan opettajan avaimella suljettavaan lokeroon (lentotilassa), josta ne vapautetaan päivän lopuksi. Pienemmillä oppilailla kännykät saavat olla repussa, tai opettajan itse järjestämässä säilytyslaatikossa. 

 

Kerran viikossa aamunavauksien ajaksi puolet oppilaista (A- tai B-luokat) kokoontuvat koulun aamunavaustilaan laulamaan yhdessä. Kaikenikäiset juniorit joutuvat näin näkemään toisiaan ainakin kerran viikossa samalla kun kuuntelevat tai laulavat hengellistä ja ei-hengellistä musiikinopen säestämiä yhteislauluja, onnittelevat kuluneen viikon synttärisankareita ja lopuksi poistuvat paikalta söpön loppulaulun lallatuksessa vilkutellen. Tämäkin oli yksi tapa lisätä koulun lasten ja nuorten kanssakäymistä keskenään.

 

Odense robotiikan edelläkävijänä

Tanskassa ja etenkin täällä Odensen teknologiakaupungissa digitaitoihin panostus näkyy opetusjärjestelyissä selkeästi. Koululla on Makerspace-tila, jonne voi mennä ohjattuina aikoina työstämään robotiikkahommia erilaisilla seteillä, tulostella isompia tulosteita ja harjoitella 3D-tulostusta. Kaikilla luokilla on myös lukujärjestyksessä oma Makerspace- tai muu digitunti, jolloin tilassa voidaan työstää vaikkapa jotain yhteistä projektia toisen oppiaineen kanssa. 

 

 

Liikevaihdollisesti Tanskan suurin yritys Mærsk (tunnettu rahtilaivavarustamo) on lahjoittanut yliopistolle rakennuksen, jonka tavoitteena on lisätä robotiikan osaamista Odensessa. Kaupungin strategiaaan kuuluukin kaikissa Odensen kouluissa opettaa robotiikkaa, koodaamista ja näiden parissa rakentelua. 

 

Makerspacen lisäksi digiosaamista taataan sillä, että 4.-luokkalaisista eteenpäin kaikilla oppilailla on tietokoneet. 7.-9.-luokkalaisten tulee hankkia omat koneet, vähävaraisuuden vallitessa koulu kustantaa laitteen. Havainnoimassamme 4. luokassa oppilaat olivat teknologisesti jo todella kehittyneitä: tietokoneen käyttö oli ripeää, kirjoittaminen sujuvaa ja toiminta koneen kanssa muutoinkin rutinoituneen näköistä. Ylemmillä luokilla tietokoneella tehtiin käytännössä kaikki muistiinpanoista oppimistehtäviin. Käsin kirjoittamista emme tainneet todistaa kuin matikan ja kuvataiteen tunneilla. 

 

Inklusiivista pedagogiikkaa ja luottamusta

Tanskan julkisissa kouluissa inkluusio on tärkeässä asemassa. Erityisopetusta ei lähtökohtaisesti järjestetä erikseen muusta luokasta, vaan kaikenkarvaiset oppilaat työskentelevät yhdessä samassa tilassa. Silti aikuisia ei luokassa ole yleensä enempää kuin yksi. Koulun rehtori kertoi, että tänä vuonna on kylläkin ollut testissä kolmena päivänä viikossa muutama tunti pienryhmiä, näitä emme päässeet todistamaan. Myös uudet, vielä kielitaidoltaan kehittyvät oppilaat on integroitu luokkaan, he ymmärtävät, mitä sitten ymmärtävätkään. Joillakin tunneilla opettaja ehtii heidän luokseen, kaikilla ei. 

 

Koulussa vallitsee yhteinen luottamuksen ilmapiiri, ja sen huomasi monesta asiasta. Oppilaat esimerkiksi jätetään huoletta valvomatta käytäville tai luokkatiloihin, eikä asioita tuhoudu, vaikka ne ovatkin oppilaiden saatavilla. Myös “ruokailun” ajaksi oppilaat jäävät valvomatta tai vähään valvontaan: varsinaista ruokalaa ja kouluruokailua ei ole, vaan kukin kaivaa repustaan tai etukäteen jääkaappiin tilatusta eväslootastaan päivän aterian. Oppilasryhmät jäävät itsekseen ruokailemaan luokkiin ja käytäville, ja opettajat menevät natustamaan omia eväitään virkistystilaan. 7.-9.-luokkalaisilla on myös lupa poistua koulualueelta välituntien aikana, joten osa käy napsimassa eväitä lähikaupasta tai varmaan myös kotoa, koska monilla koulumatka on mitättömän lyhyt.

 

Kiinnitimme koulussa huomiota oppilaiden erityisen kohteliaaseen kanssakäymiseen sekä toistensa että opettajien kesken. Havainnoimme, että opettajat ohjasivat oppilaita ihan eksplisiittisesti hyvään käytökseen huomauttelemalla vaikkapa silmiin katsomisesta ja tervehtimisestä. Tämä työ on selvästi kantanut hedelmää ja oppilaat olivat todella ystävällisiä ja kohteliaita, vaikka koulussa ei olekaan kiellettyä pitää hattua päässä.

 

Koulun keinoja kouluviihtyvyyden lisäämiseksi

 

Rehtori kertoi meille, että Tanskassa tehtävät koulukyselyt ovat jo vuosia paljastaneet, että kouluviihtyvyydessä tapahtuu huolestuttava pudotus 7.-9.-luokilla. Tähän on alettu pohtimaan poliittisia ratkaisuja ja kouluja on kannustettu kokeilemaan erilaisia toimia, jotka lisäisivät teinien kouluviihtyvyyttä ja oppimishaluja. Næsby Skolessa asiaan oli tähän mennessä reagoitu erilaisilla koulun sisäisillä toimilla, kuten kummiluokkatoiminnalla, culture crew -ryhmällä, joka koostuu oppilaista, jotka järjestävät koulussa kulttuuritapahtumia, esimerkiksi muusikkovierailuja, sekä tietysti oppilaskunnan hallituksella (tämä on pakollinen kaikissa kouluissa). Kahteen jälkimmäiseen on hakuprosessi, ja jokaiselta luokka-asteelta pyritään saamaan kaksi ihmistä toimintaan mukaan, jotta kaikkien ääni saataisiin kuuluviin. Näiden ohella myös uudet lukujärjestystekniset asiat eli pitkät saman oppiaineen jaksot päivissä, sekä rinnakkaisluokkien yhtenäiset lukujärjestykset olivat osa kokeiluja kouluviihtyvyyden lisäämiseksi.

 

Lisäksi kouluviihtyvyyden tukemiseksi koulussa ovat vahvasti läsnä LGTBQ+-vähemmistöjen huomioiminen, ja lasten oikeuksista puhutaan aktiivisesti UNICEF school -toiminnan ansiosta. Koulu on sertifioitu Unicef-koulu ja sitä myötä lasten oikeuksia tulee käsitellä arjessa lasten ikätasoon sopivalla tavalla. Tällä on se vaikutus, että oikeuksista tulee koulussa enemmän puhetta, vaikkakin toiminnan järjestäminen ja ideointi toki on tässäkin tapauksessa pääasiassa vastuuopettajan harteilla. Esimerkiksi vastikään olivat Unicef school -tiimiin kuuluvat lapset ja nuoret tehneet vastuuopettajan kanssa koulun tiloissa kierroksen, jossa oli tarkasteltu oppilaiden mielestä turvattomia tai epäviihtyisiä tiloja ja näiden tulosten perusteella pohdittu, minkälaisia muutoksia tiloihin voitaisiin tehdä.

 

 

Oppilaiden positiivinen ja välitön suhtautuminen LGTBQ+-asioihin näkyi erityisesti eräässä 6.-luokassa. Vasta päivä ennen meidän vierailuamme koululla oli ollut vierailemassa transartisti Freja Kirk, joka oli esiintynyt aikaisemmin kaupungin yhteisessä useammille kouluille suunnatussa tapahtumassa, jossa hänelle oli huudeltu törkeyksiä ja oltu muutenkin ilkeitä. Næsby skolen oppilaat olivat olleet artistia kohtaan kannustavia ja ystävällisiä, ja siksi tämä oli tullut koululle pitämään erikseen oman keikan. Oppilaat olivat artistista todella innoissaan ja yksi englannin tunti sujahtikin vahingossa siihen, että luokassa kuunneltiin Freja Kirkin kappaleita yhdessä mukana laulaen ja sateenkaaritarroja jaellen. Luokassa sai myös tanssia sukupuolesta riippumatta, ilman, että kukaan kyseenalaisti toimintaa.

Oppilaiden osallisuuteen on koulussa myös panostettu luokkatasolla: Jokaisella luokalla olisi tarkoitus olla vähintään kerran kuukaudessa “luokan kokous”, jossa piirissä istuen keskustellaan ajankohtaisista asioista. Näissä kokoontumisissa valittiin ensin puheenjohtaja, joka jakoi muille puheenvuoroja. Puheenvuoron sai viittaamalla ja muita tuli kuunnella aktiivisesti. Opettaja oli laatinut kokoukselle asialistan, johon oppilaat saivat lisätä toivomiaan asioita keskusteltavaksi. Tarvittaessa asioista äänestettiin keskustelun päätteeksi. Kokouskäytäntöjä oli harjoiteltu ja harjoiteltiin kokouksen aikana ja sen myötä esimerkiksi kehittyvät oman vuoron odottaminen, argumentointitaidot sekä muiden perusteluiden käyttäminen oman perustelun tukena. Näkemissämme kokouksissa olivat aiheina mm. läksyt ja milloin niitä pitäisi olla, toisten kunnioittaminen sekä epäviihtyisät wc-tilat.

 

Koululaisia pyritään myös jatkuvasti osallistamaan muuhun koulun käytännön ylläpitoon: Jokaisessa luokassa on vaihtuvat “järjestäjäoppilaat”, jotka päivän päätteeksi lakaisevat luokan lattian ja vievät kierrätyspisteen roskat. Päivän päätteeksi jokainen nostaa oman tuolinsa pöydän päälle siivousta helpottamaan. Jokaisen oppiaineen kokonaisuuden päätteeksi luokka tulee “nollata” eli viedä tavarat pois pöydiltä, jotta seuraava aine voisi alkaa puhtaalta pöydältä. 

 

Isompia oppilaita on aamuisin koulun edessä olevalla kadulla ohjaamassa jalankulkijoiden, pyörien ja autojen liikennettä. Koulussa on myös mietinnässä ensi lukuvuodelle eräänlainen “siviilipalvelus”, jossa oppilaat suunnittelisivat ja toteuttaisivat jonkinlaisen projektin jossain koulun ulkopuolella, vaikkapa vanhusten tai päiväkotilasten parissa.

 

Ideoita ja ajatuksia Kuhmoon tuotavaksi

Kööpenhaminaa ja Odensea ympäriinsä tallustellessa kehittelimme uusia tuulia koulun lisäksi myös koko Kuhmoa varten. Mitä sanot vaikkapa ideastamme keskustan vaellusreiteille? Rantaraitti saisi näin jatkoa, ja kuhmolaiseen lähiluontoon arkkitehtuurisine kohteineen pääsisi tutustumaan kätevämmin.

Nähtyä ja koettua Odensessa

 

Nähtyä ja koettua Kööpenhaminassa

 

Mikä kaikki voi mennä pieleen? 

Kokenutkin matkailija on helposti vähän pihalla, kun ei ole kotimaassaan. Tässä muutamia kommenvenkkejä ja mokia, mitä meidän matkallemme osui:

 

• Ensimmäinen lentomme Helsingistä Kööpenhaminaan peruttiin vain noin tunti ennen lähtöaikaa. Onneksi saimme samalle illalle vielä toisen lennon, tosin tämä tarkoitti sitä, että olimme perillä hotellissa vasta klo 2 yöllä (ja herätys oli klo 6 ja univaje todellinen).
• Helsingissä onnistuimme lähtemään väärään suuntaan ympyräradalla, jota pitkin halusimme Helsinki-Vantaalta Tikkurilaan. Onneksi huomasimme virheemme jo Kivistössä.
• Toisena aamuna matkalla kouluun olimme jo niin varmoja bussimatkustusosaamisestamme, ettemme huomanneet vahtia, että kuski oikeasti pysähtyy pysäkille, kun stop-nappia on painettu. Päädyimme sitten seuraavalle pysäkille 2km päähän ja koululle pikakävelyä ja puolijuoksua hölkötellessämme oikaisimme paikallisen vedenpuhdistamon läpi, mikä vaati myös pientä aidan portin tiirikoimista.
• Hotellivarauksissa oli kaikenlaista pientä ja isompaa: Ensimmäistä hotellia ei oltu maksettu, toisessa hotellissa oli varaus tehty vain yhdelle henkilölle (onneksi kahden hengen huoneeseen). Kolmannessa hotellissa oli käynnissä remontti ja neljännessä sovittu aikainen aamupala olikin unohdettu valmistaa kahdelle hengelle ja croissantti piti mennä leipomaan erikseen.
• Lähtöaamuna saimme tekstiviestin, että junamme Kööpenhaminasta Tukholmaan olisi peruttu. Tätä tietoa ei kuitenkaan löytynyt mistään muusta lähteestä, joten lähdimme silti matkaan, eikä junassa ollut mitään ongelmia (puolen tunnin myöhästymistä lukuun ottamatta).