Kuhmolainen tervaperinne edistämässä kiertotaloutta – puutuoteteollisuuden sivutuotteet hyötykäyttöön
Kainuu toimi 1800-luvulla Euroopan merkittävänä tervantuotantoalueena ja Kuhmo oli 1800- ja 1900-luvun alkuvuosina Suomen kaupallisen tervanpolton keskus, jossa tervaperinnettä pidetään edelleen yllä. Kuhmossa toteutettiin kokeilu, jossa paikallisesta puutuoteteollisuudesta syntyviä sivutuotteita hyödynnettiin perinteisessä tervanpoltossa.
Kuva: Maarit Ahtoinen
Viime viikolla Kuhmossa testattiin perinteisen hautapolttomenetelmän sopivuutta tervanpolttoon nykyaikana. Tervanpoltto kesti torstaista (12.8.) lauantaihin (14.8.), minkä aikana yleisöllä oli mahdollisuus tulla seuraamaan tervanpoltonperinnettä. Arvion mukaan paikan päällä kävi jopa 200 ihmistä seuraamassa tapahtumaa. Tervanpoltto on erityistä taitoa vaativa tapahtuma, jossa tervapomo valvoo tervahaudan sytytystä ja polton onnistumista, pitäen paloa sopivan tasaisena ja säännellen turpeen määrää. Tervahauta palaa normaalisti kolmesta neljään päivään riippuen haudan koosta ja terva alkaa juosta noin vuorokauden päästä. Tervanpoltosta vastasi Pertti Koivisto lotnikkana eli tervapomona. Apureina olivat Lauri K. Heikkinen, Lassi Piirainen ja Erkki Piirainen.
Tapahtuman tarkoituksena oli testata ja kokeilla vanhan menetelmän sopivuutta tervanpolttoon nykyaikana. Raaka-aineena tervanpoltossa käytetään puhdasta kuorittua puuta (kuivattuja hirren pätkiä), joita syntyy sivutuotteena Kuhmon puutuoteklusterin Woodpoliksen alueelta. Tervanpolton sivutuotteena syntyy puolestaan puuhiiltä, jota voidaan käyttää esimerkiksi grillihiilenä.
”Tervahaudan poltto toteutettiin, jotta nähtäisiin miten puhdasta tervaa voimme saada tuotettua ja jotta puutuoteteollisuuden sivutuotteet saataisiin jalostettua eteenpäin. Tavoitteena on saada jalostettua sivutuotteet edelleen uusiksi tuotteiksi, etteivät raaka-aineet menisi hukkaan” , kertoo Lauri K. Heikkinen.
Tervanpoltossa käytettiin noin 4–5 kuutiota puuta, jonka avulla saatiin tuotettua tervaa arviolta 130 litraa. Tervaa on käytetty nykyisin erilaisten työ- ja tarvekalujen suojaamiseen sekä kansanlääkintätuotteissa. Tervan suojaava vaikutus perustuu sen muodostamaan tiiviiseen, mutta joustavaan vettä läpäisemättömään kalvoon.
”Tervanpolton hyödyntäminen edellyttää lisää tutkimusta. Lisäksi haasteena on katoava tieto ja taito, raaka-aineen vaikea saatavuus sekä laatuongelmat. Näitä asioita pohditaan ja katsotaan jatkokehittämistä”, kommentoi Kuhmon kaupungin kehitysjohtaja Soile Holopainen.
Lisätiedot:
Kehitysjohtaja Soile Holopainen
soile.holopainen@kuhmo.fi
044 725 5304