Kolumni: Mun välivuosi – Jos opiskelupaikka jäi saamatta

Keväällä 1999 valmistuin ylioppilaaksi Vaalan lukiosta. Olin kirjoitusten jälkeen kevään autellut vanhempien maatilalla ja lukenut yliopiston pääsykokeisiin. Tuolloin oli myös pakollinen haku ammattikorkeakouluun. Kävin pääsykokeissakin ja sain paikan, jota en kuitenkaan ottanut vastaan. Sen sijaan Turun yliopistoon ovet eivät auenneet vaan jään niukin naukin ulkopuolelle.

Olin hakenut lukemaan valtiotieteitä pääaineena poliittinen historia. Pääsykokeessa piti valita kaksi ainetta. Minä luin poliittista historiaa ja valtio-oppia. Kirjat ovat edelleen tallessa hyvin luettuina. Muistelen, että valtio-oppia otettiin lukemaan 22 opiskelijaa ja poliittista historiaa 18.

Olin tietysti valtavan pettynyt etten tullut valituksi. Päätin kuitenkin tarttua mahdollisuuteen ja muutin Turkuun. Vaikka se hullulta kuulostaakin, olin käytännössä au pairina Turussa. Asuin perheessä, jossa hoidin yhtä alle kouluikäistä lasta ja huolehdin kahden kouluikäisen kouluun lähtemisestä ja kotiin tulosta. Tein ruokaa ja siistin paikkoja. Iltaisin opiskelin ja harrastin liikuntaa.

Kirjauduin siis opiskelijaksi Turun avoimeen yliopistoon. Turun kirjastojen lukusalit tulivat tutuiksi. Samoin yliopiston tilat. Silloin opiskeltiin vielä vanhoissa kasarmin puutaloissa. Muistan miten tutustuin avoimessa yliopistossa erääseen toiseen opiskelijaan, joka oli kotoisin Oulusta. Ystävystyimme ja luimme yhdessä pääsykokeisiin seuraavana vuonna. Suoritin vuoden aikana sekä valtio-opin ja taloustieteen perusopinnot erinomaisin arvosanoin. Oli helppo valita valintakokeen teemoiksi samat aineet.

2000 pääsinkin sisään yliopistoon. Pääaineeksi valikoitui valtio-oppi. Yllättäen löysin itseni kuitenkin poliittisen historian luennoilta ja suoritinkin poliittisesta historiasta kandidaatin tason. Valmistuin 2007 valtiotieteiden maisteriksi pääaineena valtio-oppi, pitkänä sivuaineena poliittinen historia ja lyhyinä taloustiede ja ympäristötiede. Lisäksi luin melkoisen määrän saksan ja englannin opintoja.

Seitsemän vuoden aikana ehdin olemaan yhden vuoden töissä Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa varapuheenjohtajana. Lisäksi minulla oli luottamustehtäviä poliittisessa nuorisojärjestössä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Johdin myös yhden vuoden Pohjoismaiden nuorisoneuvostoa. Olin yhden kauden Turun kaupunginvaltuutettu ja edustin Turun kaupunkia Suomen Kuntaliiton valtuustossa.

Työskentelin erilaisissa kesätöissä. Kävin muutamana kesänä edelleen kotitilalla töissä. Yhden kesän paistoin hampurilaisia ja pitsoja. Kaksi kesää työskentelin Jokioisilla nykyisessä LUKE:ssa maaseutukasvatuksen parissa. Suoritin harjoittelun Turun avoimessa yliopistossa Onni Muuttaa Maalle -hankkeessa, johon työllistyin myös harjoittelun jälkeen kolmeksi kuukaudeksi. Pisin työjakso Turussa oli kuitenkin urheiluliikkeessä, jossa sain asiakaspalvella mukavassa työyhteisössä puolisen vuotta kolmella eri kielellä. Töissä oli senkin puoleen pakko käydä, että sain suoritettua opinnot loppuun ja pystyin elämään.

Lopulta valmistuin ja hain yli 20:tä oman alan työpaikka Turusta. En tullut valituksi, vaikka kävinkin useissa haastatteluissa. Päätöksenä oli muuttaa pois paikkakunnalta, vaikka poliittinen ura oli Turussa ja Varsinais-Suomessa. Myöhemmin nousin varakansanedustajaksi asti. Työpaikan sain kuitenkin Helsingistä Suomen Kuntaliitosta, jossa aloitin toukokuussa 2007 erityisasiantuntijana. Vastuullani oli pienten kuntien ja maaseudun kehittäminen.

Päätin, että opiskelen työn ohessa johtamisopintoja. Suoritin Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa johtamisen perusopinnot. Ja kyllä, välillä piti herätä kello 5.00 lukemaan tenttiin. Sain kuitenkin opinnot suoritettua. Olin myös työni puolesta päässyt mukaan harvaan asutun maaseudun verkostoon ja toimin sen puheenjohtajana. Vuonna 2009 hain Vaalan kunnanjohtajaksi ja 2018 aloitin Kuhmon kaupunginjohtajana.

Elämässä mennään suuntaan jos toiseenkin ja toisinaan sattumallakin on oma roolinsa. Avoin yliopisto osoittautui kaksi kertaa toimivaksi tavaksi edetä elämässä. Lisäksi olen ollut onnekas. Minua on kutsuttu erilaisiin verkostoihin mukaan kehittämään ymmärrystäni ja tekemään töitä. Ne ovat pitäneet sisällään koulutusta, mutta myös erilaisiin ihmisiin tutustumista.

Välivuosi voi olla tapa kerätä erilaista osaamista kuin mitä opinnoista saa. Kannattaa kuitenkin hankkia koulutus ja ammatti. Se takaa myöhemmin elämässä hyvät mahdollisuudet työllistyä ja myös edetä johtotehtäviin. Pätevöittävän tutkinnon voi onneksi hankkia myös aikuisena. Kun pohja on kunnossa, sekin hoituu vähemmällä vaivalla.

Tytti Määttä

 

Kolumni on julkaistu Kalevassa 14.7.2020