Blogi: Kuhmo – muuttajan kokemana


Globaalisti tunnettu biotalouden menestystarina metsän keskellä

Viikko on takana kuhmolaisena.   Viikko on vierähtänyt työn merkeissä ja tutustumisessa ihmisiin ja alueeseen. Vähitellen on tuttujakin ja nimet alkavat jäämään mieleen.

Jo muutto sinänsä oli mielenkiintoinen ja vaiherikas. Väliaikaisesti asun nyt yksiössä. Mieheni työskentelee vielä Kemijärvellä. Tulee mieleeni  opiskeluajat. Minulla oli tarkkaan harkittava mitä otan mukaan muuttokuormaan… mieheni on täällä viikonloput, joten jo peruskalustus vie neliöitä pienestä yksiöstä. Viikko ennen lähtöä oli tehtävä lista tarpeellisista kamppeista. Työvaatteita tietysti. Mutta seuraavaksi tärkeimmät olivat maastovaatteet,  lenkkivarusteet ja kävelysauvat. Ja tietysti kalastusvehkeet. Veneet tuodaan sitten myöhemmin.

Lapista lähdimme edellisenä lauantaina ja muuttokuorma tietysti sisälsi poronlihaa, hirvenlihaa, marjoja ja sieniäkin. Lähtövalmisteluiden tiimellyksessä olimme unohtaneet tilata sähköt yksiöön – tai ehkä kumpikin oli uskonut toisen sen tekevän. Siinä sitä sitten oltiin pimenevän yksiön ovella kylmälaukkujen ja muiden ruokien kanssa – soitto sähköyhtiöön vahvisti, jotta viikonlopun jälkeen maanantaina on vasta mahdollisuus saada sähköt. Meillä oli erittäin ratkaisukeskeinen ilta ja vielä lauantaikin. Kaikki järjestyi ja lopulta myös saatiin sähköä. Nyt on jo pakastekaappikin. Kyllä tämä omakohtainen episodi osoitti taas, miten itsestään selvänä sitä asioita voi pitääkin hyvinvointivaltiossa… useamman kerran sähköttömän viikonlopun aikana olin keittämässä teetä, kahvia, silittämässä jne.

Siitä sain mielleyhtymää, että miten itsestään selvänä ehkä osa kuhmolaisista pitää tätä kotiseutuaan ja sen luontoa, palveluita.

Olen kohdannut jo useita kuhmolaisia ja taitaa heidän joukossaan olla myös muutama muualta muuttanut. Ihmisistä aistii vahvan ystävällisyyden ja vieraanvaraisuuden. Vieraanvaraisuushan pitää sisällään erityisesti vieraan kohtaamista.  Muistan itse pienellä kylällä Sallassa syntyneenä kuinka ennen vieraiden tuloa siivottiin, leivottiin ja valmistauduttiin vieraiden tuloon. Tänä päivänä kylästelyt ovatkin harventuneet.

Eilen sauvailin jalankulkuväylällä ja naishenkilö tuli vastaan. Hän alkoi ihan spontaanisti juttelemaan niin kuin maalla on tapana. Hän oli lenkkeillyt viereistä luontopolkua ja oli löytänyt sieltä neljä Onnenapilaa. Harmi kun kännykkä jäi kotia. Olisin ikuistanut nämä Onnenapilat. Myös asuintalossani olen kohdannut ystävällisiä ihmisiä. Ja erityisesti sana aito pitää minusta liittää kuhmolaisiin ihmisiin ja kulttuuriin.

Työpaikalla, kaupungintalolla, on tosi hyvä tunnelma, energia. Töitä tehdään tosissaan kuntalaisten puolesta strategian mukaisesti. On selvää, että haasteita on kaikissa kunnissa. Omalla vastuualueellani tarkoitus on muiden kanssa edistää asioita elinvoiman kannalta niin, että Kuhmo on yhä elinvoimaisempi. Toki olen vasta toista viikkoa ja aikaa menee tutustumiseen ja ennen kaikkea kohtaamisiin. En todella ala sanomaan mitä pitää tehdä, vaan haluan, että yhdessä muiden kanssa löydämme tien tulevaisuuteen näillä minun vastuualueilla. Ensi aluksi minun on tietysti tutustuttava tärkeimpänä oman tiimin jäseneniin, muihin työyhteisön henkilöihin, alueen yrittäjiin ja muihin tärkeisiin sidosryhmien edustajiin.

Luonto on minulle kaikki kaikessa. Joka ikinen päivä olen ihastellut tätä luontoa ja ympäristöä. Mitä moninaisempia maisemia olen jo saanut ihailla. Tästä eteenpäin muistan ottaa kännykän mukaan, jotta pystyn myös ikuistamaan maisemat. Ilmiö on samanlainen, kun kansainvälinen tai vaikka kotimainen matkailija saapuu Sallaan, Rovaniemelle, Ylläkselle, Kemijärvelle…he ihastelevat meidän luontoa, hiljaisuutta, lunta, naavaa eli milloin mitäkin, mikä meille on tuiki itsestäänselvyys. Se on pitkälti niin, että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle (da Vinci). Mutta siinä on se haaste, että yhdessä saamme niitä ihastelijoita tänne. Palaan blogeissani myös tähän asiaan. Myös luonnon hiljaisuus antaa minulle energiaa ja voimaa.

Tämä työ on erittäin mielenkiintoisella tavalla haastava ja olen aivan into ns. pulkassa. Olen toki kokenut elämässä monenlaista, joten realismiakin on kyllä myös kehissä. Mielestäni on kuitenkin aina parasta katsoa mahdollisuuksia, eikä jäädä negatiivisuuden energiaan. Ja kuten kehitysjohtajan hakuilmoituksessa mainittiin, myös rohkeita esityksiä voi tuoda. Voin jo nyt luvata, että ainakin esityksiä tulee.

Kysellen ja kuunnellen haluan edetä. Minuun voi ottaa yhteyttä myös sähköpostilla tai puhelimitse. Aikaa löytyy aina… jos ei ihan juuri samana päivänä, niin yleensä kuitenkin lähipäivinä.

Kiitos kuhmolaiset siitä, miten olette minut ja meidät lämpimästi tervetulleeksi vastaanottaneet. Meillä on yhteisiä haasteita tehdä maaseudun ja Kuhmon elinvoiman edestä töitä. Mutta on meillä sellaiset vahvuudet, joiden avulla voimme erottautua. Elinvoiman peruskivi ovat elinvoimaiset ihmiset ja yritykset – ja pienistä yksinyrittäjän yrityksestä suurempiin.

Nähdään ja tavataan!

Soile Holopainen