Blogi – Kirjastolaisten epävinkit kesään
Kesää on vielä jäljellä, ja samoin mahdollisuuksia uppoutua kirjaan tai elokuvaan. Luettavaa ja katsottavaa löytyy muun muassa Kuhmon kirjastosta. Laajaan aineistoon sisältyy myös sellaisia teoksia, joita kirjastolaiset eivät, syystä tai toisesta, suosittele.
Tämän kertaisessa blogissa annetaan siis kirjaston henkilökunnan epävinkkejä. Jos kiinnostuksesi kuitenkin herää, teokset löytyvät kirjastosta!
Tätä kirjaa on epävinkin antajan vaikeaa vinkata, kun ei muista siitä mitään:
Mikkonen Minna: Amelian luut (S&S 2022) (288 s.)
Mikkosen teos on useamman tarinan kokonaisuus, jossa tarinat kerrotaan välähdyksenomaisesti. Teoksessa liikutaan eri aikatasoissa: menneessä ja tulevassa. Alun perin tartuin teokseen, koska yhtenä päähenkilönä oli lennollaan kadonnut Amelie Earhart, ja katoamiseen liittyvä mysteeri viehättää. Kirjasta ei herättänyt reaktioita eikä siitä jäänyt muistikuvia muuta kuin se, että luin sen alusta loppuun. Ja kirjaa, jonka tapahtumia ei muista, on hankalaa suositella kenellekään. Ehkä joku muu saa kirjasta jotain tuntemuksia?
Samanlaisia muistamisen ongelmia sisältyi myös tämän kirjastolaisen antaman epävinkin juoneen:
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso (Otava 2017) (252 s.)
Myrkkykeiso on Ellen Lähteen tutkimuksia -dekkarisarjan aloitusosa. Timo on jäänyt kaksin lapsen kanssa, kun puoliso Mirkka on lähtenyt valvomaan mökkiremonttia. Lastenhoitoavuksi hälytetään tarmokas Martta ja kukkamatkaaja Ellen Lähde. Tämän vaisto kertoo, ettei kaikki ole kunnossa, ja pian epäilys saakin vahvistuksen. Kirja on taitavasti kirjoitettu, mutta tapahtumat etenevät melko verkkaisesti. Lopussa täytyi ihan muistella, mitä alussa kerrottiin. Perinteisen dekkarin ystävälle kirja voi olla turhan rauhallinen, mutta ehkä kirja viehättää Christien Neiti Marplen ystäviä?
Tämä teos taas aiheuttaa yhden kirjastolaisen mukaan ällötystä:
Arto Salminen: Paskateoria ( WSOY 2001) (149 s.)
Paskateoria on lehden toimitukseen sijoittuva satiiri, jossa päähenkilö toimittaja Suurnäkki tutustuu monin tavoin elämän nurjaan puoleen ja julkisuudenkipeyden hintaan. Arto Salmisen yhteiskunnallisen satiirin terävyyttä on ylistetty, ja se onkin oivaltavaa. Siihen oli kuitenkin mahdotonta keskittyä, sillä lukeminen oli alusta loppuun tuskaista yksityiskohtiin menevän, tarkasti kuvailevan inhorealismin takia. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi valitettavasti ällötys. Ei sovi herkille lukijoille, niin kuin eivät muutkaan saman kirjailijan teokset.
Yhdeltä kirjastolaiselta saatiin taas epävinkki elokuvasta:
Peter Jackson: Hobitti: Smaugin autioittama maa. ( New Line Cinema: Metro-Goldwyn-Mayer Pictures, 2013. Suom. jakaja SF Film, 2014) ( 2h 34 min)
Thorin Tammikilven johtama joukko jatkaa kulkuaan kohti Yksinäistä vuorta. Tapahtumarikkaan matkan varrella kohdataan muun muassa Synkmetsän haltiakuningas ja Järvikaupungin Isäntä. Visuaalisesti elokuva on todella näyttävä ja vauhdikas. Kirjasta pitävänä katsojana pohdin kuitenkin, miksi toinen elokuvaosa vie tarinan niin erisävyiseksi kirjan toimivasta, sadunomaisesta tarinasta. Ylimääräisten hahmojen ja juonenkäänteiden mukaan tuonti venyttää tiiviihkön tapahtumakaaren turhankin pitkäksi. Mutta toiminnantäyteinen elokuva kiistatta on, joten ehkä toiset saavat tästä enemmän irti?
Lopuksi kaksi vinkkiä lastenkirjapuolelta, joita sekä työntekijämme että kirjojen kirjoittajat eivät suosittele – mutta ei niiden huonouden takia.
Kaksi lasten kuvakirjaa, joita ei ilmeisesti kannattaisi lukea…
Lee, Andy: Älä avaa tätä kirjaa (Lue jotain muuta) ( Tactic 2016 ) (31 s.)
Lee on kirjoittanut lasten kuvakirjan alun perin sisarenpojalleen 1-vuotislahjaksi, mutta kirjasta taisi tulla menestys, vaikkei ollut tarkoitus. Sympaattisen oloinen hahmo kirjan sivuilla koettaa estellä sivujen kääntämistä ja lukemista. Myös kirjan kansissa kehotetaan: ”Laita kirja pois! Tee mitä tahansa muuta! Mene katsomaan telkkua!” No, jos kuitenkin tartut tähän ja päätät avatakin, voit syyttää vain itseäsi. Minä en uskalla suositella.
Sundin, David: Kirja joka ei halunnut tulla luetuksi (Tammi 2020 ) (33 s.)
Sundinkaan ei suosita kirjaansa luettavaksi. Takakansitekstiin on painettu isoilla kirjaimilla ”VAROITUS”. Maaginen kirja erikoisine, pyörryttävine kuvituksineen kertoo tarinaa unettomalle lapselle luettavasta kirjasta, joka koettaa kaikenlaisilla kommervenkeillä olla tulematta luetuksi. Lopulta, kun kirja kuitenkin tulee luetuksi, (kuten kielletyille asioille useinkin käy) tarvitsee se närkästyttyään lepoa ja rauhaa. Älä siis ainakaan lue sitä uudestaan!
Seuraava kirjavinkkiblogi julkaistaan syksyllä. Haluaisitko lukemisvinkkejä tietyistä aiheista tai pyytää tekemään kirjavinkkauksen aikuisten kirjoista ryhmällesi (esimerkiksi työpaikalle tai yhdistyksen tapaamiseen)? Ota yhteyttä: kaupunginkirjasto@kuhmo.fi.
Kuhmon kaupunginkirjastoa voi seurata sosiaalisessa mediassa:
Facebook : Kuhmon kaupunginkirjasto
Instagram: Kuhmon kaupunginkirjasto