Blogi: Kehittäjämielellä kuntatyötä näkyväksi
Voiko kuntaorganisaatio olla Suomen paras työpaikka. Uskon, että kyllä voi. Tämä edellyttää sitä, että me kunnissa työskentelevät itse kukin tunnemme innostuneisuutta ja ylpeyttä omasta työstämme, kehitämme toimintatapoja ja teemme työtämme näkyväksi. Yhteisöllinen työn tekeminen saa ideoita syntymään ja osaamisen kertaantumaan. Järjestämällä aikaa kehittämiseen ja kokeiluihin syntyy mainetekoja. Niistä pitää myös muistaa kertoa niin työyhteisön sisällä kuin sen ulkopuolella. Joskus saa, ja pitää olla rinta rottingilla.
Me tällä Kuhmon kaupungissa teimme puolitoista vuotta sitten hyvän päätöksen järjestää KUNTEKO -projektiin sisältyvää kehittäjäkoulutusta siihen itse halukkaille työntekijöille. Lisäksi esimiehille järjestettiin samaan projektiin sisältyvää sparrausta pari päivää. Asiantuntijana näissä toimi Tamora Oy ja sieltä pääosin mahtavan innovatiivinen parivaljakko Jaana Utti ja Ville Mäkelä (Terkkuja sinne !). Ja tästä kehittämiskipinän saaneina noin 20 työntekijän joukko päätti jatkaa kehittämistyötä aloittamalla tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnon suorittamisen. Mikä parasta tähän porukkaan saatiin osallistujia kaupungin eri toimialoilta ja yksiköistä. Työpaikkakohtainen oppisopimuskoulutus mahdollistui Koulutuskeskus Salpauksen (huom. etelä-suomalaisia! Terkkuja myös sinne!) kautta. Meillä oli ilo jatkaa tätä koulutusta edelleen yhteistyössä Tamoran monipuolisen osaajajoukon kanssa. Ensimmäinen ryhmä koulutuksesta on juuri valmistumassa, näytöt osin valmiina ja osin valmistumassa. Nyt pukkaa jo uutta ryhmää. Jäyhyys ja varovaisuus on katoavaista, innokkuus ja kehittäjämieli kasvaa!
Osallistuin itsekin koulutukseen, ja tutkintotodistus on plakkarissa – siis minulla 61-vuotiaalla mummuihmisellä, joka sai koulutuksen aikana puolivirallisen tituleerauksen ”lady talousjohtaja”. Ajattelin muitakin innostaakseni kirjoittaa siitä, mitä kohta Suomen paras työpaikkamme Kuhmon kaupunki sai ja mitä minä sain matkallamme tuotekehityksen ammattilaisiksi. Kuhmolle tämä meidän ensimmäisen kehittäjäjoukon yhteisöllinen kouluttautuminen on ehdottomasti merkinnyt kokeilukulttuurin ja proaktiivisen tekemisen tulemista. Väittäisin, että innostuneisuus oikein tihkuu ja naurua on tullut enemmän, mikä on ihanaa. Onnellisuus on kasvanut. Kuntatyötä perinteisesti vaivaan sektoriajattelun rajoja on rikottu ja tullaan rikkomaan entistä enemmän. Koulutukseen liittyvät näyttötyöt on pystytty yhdistämään omaan työhön ja sieltä on tullut valehtelematta aivan uskomattoman hienoja kehitystöitä ja näyttöjä. Aion tällä blogilla aloittaa ketjun blogeista, missä me koulutukseen osallistuneet kerromme jokainen siitä, mitä koulutus on meille kullekin antanut ja minkälaisella kehitystyöllä olemme näytön antaneet. Blogini lopussa siis haaste.
Oma näyttöni liittyi Kainuun kuntien (Kuhmo, Sotkamo, Suomussalmi, Hyrynsalmi, Ristijärvi ja Puolanka) yhteiseen talous- ja henkilöstöhallinnon muutosprojektiin, jonka tavoitteena on nostaa TAHE- toiminnon palvelevuus tälle vuosikymmenelle ja mahdollistaa tiedolla johtaminen. Haluamme ottaa nykyteknologian käyttöön, tehostaa omia prosessejamme ja vapauttaa työaikaa tuottavaan työhön. Tämähän tarkoittaa myös sitä, että verovaroja voidaan kohdistaa enemmän kuntalaisten hyvinvointiin. Olen projektissa toiminut oman kuntamme projektivastaavana ja jäsenenä projektiohjausryhmässä. Uuden TAHE-palvelutuottajan käyttöönottaminen on vielä osin kesken, työkaluissa ja prosesseissa hiomista. Työtä tehdään hyvässä yhteistyössä ja sitkeästi kuntien ja palveluntuottajan kesken. Tuotekehityksen erikoisammattitutkinnon koulutuksesta olen saanut työkaluja kehittämisen suunnitteluun ja prosessimallin tuomaa jämäkkyyttä työn eteenpäin viemiseen.
No mitä minä olen oppinut? Olemme varmasti kaikki mukana olleiden kuntien johto ja TAHE-ihmiset oppineet uudella tavalla tekemään kuntayhteistyötä yli rajojen. Olen myös oppinut sen, että kaikki viisaus ei ole yksityisillä palveluntuottajilla tai isoissa kuntaorganisaatioissa. Meillä pienillä vaikuttaa monessa asiassa olevan uudenlaista näkemystä siihen, miten tekniikan ja asioiden pitää toimia. Sitkeyttä kehittämistyössä tämä on myös opettanut. Nyt ei anneta periksi. Kun ehkä kesän korvilla aviomme, miten olemme onnistuneet TAHE-projektissa, meidän pitää pystyä toteamaan, että tavoitetila on saavutettu vähintään 98- tai oikeastaan 105-prosenttisesti.
Kehittäjäporukkamme viimeinen lähiopetuspäivä oli perjantaina 21.2. Tuolloin kaikki mukana olleet annoimme kehittämislupauksen. Minun lupaukseni on:
” Aion jatkossakin kyseenalaistaa asioita, mutta myös kannustaa proaktiiviseen kehittämiseen. Lupaan edistää yhteisöllisen työn tekemistä Kuhmon kaupungissa. Lupaan viestiä entistä enemmän ja tehdä kuntatyötä näkyväksi.”
Haaste: Haastan kunnallistekniikan rakennusmestari Minna Jokelaisen kertomaan omasta kehittämistyöstään. Olin siitä(kin) erityisen vaikuttunut.
Tuotekehityskoulutuksen lähipäivien antia voit katsoa täältä.
Kuhmossa 26.2.2020
Eija Jansson
Lady talousjohtaja